Olet täällä

Aglona ja Aglonan basilika

Latgalessa sijaitseva maisemallinen Aglona on merkittävin katolilaisten hengellinen keskus ja maailmanlaajuinen pyhä paikka, johon saapuu vuosittain Pyhän Neitsyt Marian taivaaseen vastaanottamisen päivänä 15. elokuuta satoja tuhansia pyhiinvaeltajia koko Itä-Euroopasta. Aglonan basilika on yksi vaikuttavimpia Baltian kirkkoja, ja lisäksi kansan tarinoissa siihen liittyy usein ihmeitä.

Balttiheimojen hengellinen keskus

Tutkijat uskovat, että balttiheimot ovat asuneet Aglonassa lähes kaksituhatta vuotta ennen Kristusta. Aglonan nimi tulee sanan "egle" latgalilaisten kielen ääntämisestä - muinoin tätä aluetta kattoivat tiheät kuusimetsät, järvet ja joet. Aglona on ollut muinaisen balttiheimon - letgalilaisten - pyhäpaikka. Ensimmäisen kerran paikka on mainittu kirjoissa liittyen Liettuan kuninkaaseen Mindaugakseen. Vuonna 1236 hänet murhattiin ja haudattiin yhdessä poikiensa Ruklin ja Rupeikin kanssa. Nykyään Mindaugaksen perustamaa valtiota pidetään Liettuan alkuperänä.

Jotkut tiedemiehet ovat sitä mieltä, että Mindaugas ajatteli laajasti - hän halusi yhdistää kristillisessä valtiossa muitakin balttiheimoja.

Hänen vaimonsa Marta oli Madelanin herran tyttö. Aglonan maakunnassa sijaitsee Madelanin linnanmäki muinaiskaupunkeineen, joka oli tuolloin merkittävä poliittinen ja taloudellinen keskus.

Aglonan katolisen keskuksen muodostuminen

Vuonna 1697 kartanoiden omistaja Ieva Justīne Šostovicka kehotti Liivinmaan piispa Nikolajs Paplavskiksen tuella Vilnan dominikaaneja perustamaan Aglonaan luostarin ja koulun. Šostovickin pari lahjoitti tämän suunnitelman toteuttamiseen 17 kylää ja 90 taloa - "Jumalan kunniaksi ja siunatakseen Latvian kansaa". Vuonna 1688 saapui Aglonaan Vilnan dominikaaniluostarin isä Remigijs Mosokovskis rakentaakseen erääseen letgalilaisten pyhään paikkaan luostarin ja kirkon. Dominikaanit sijoittivat Aglonan kirkkoon Neitsyt Marian taulun kopion, joka tehtiin Trakain kirkon (Liettua) alkuperäisversion mukaan. Useat legendat kuitenkin kertovat, että alkuperäisversio vaihdettiin ja Aglonassa sijaitsee aito taulu eikä kopio. Kirkkokin rakennettiin Aglonaan Trakain kirkon mallin mukaan ja kumpikin on omistettu Neitsyt Marian taivaaseen vastaanottamiselle.

Aglonaan muodostettiin myös Pyhän Dominikin kolmas ritarikunta, johon saivat liittyä sekä naiset että miehet, jotka eivät halunneet luopua maallisesta elämästä ja noudattivat ritarikunnan sääntöjä, katuivat syntejään sekä tekivät laupeustöitä. Vuonna 1699 rakennettu puukirkko tuhoutui. Sen tilalle rakennettiin 1768 - 1780 kiviluostari sekä ylevä barokkityylinen kirkko kaksine 60 m korkeine torneineen.

Vuonna 1824 dominikaanit pyysivät luostaria tutkimaan lähellä olevan lähteen. Koska Pietarin lääketieteellisessä akatemiassa tehdyn tutkimuksen mukaan rikkilähde sopi lääketieteellisiin tarkoituksiin, rakennettiin nopeasti yksinkertainen sairaala, jossa oli 10 paikkaa. Aglonassa oli myös seurakuntakoulu, jossa lapsille annettiin kaikki tarvittava kasvatus ja koulutus. 1920-luvulla Aglonassa avattiin hengellinen seminaari.

Latvian jouduttua Venäjän keisarikuntaan alkoi kosto Aglonan luostaria vastaan. Se oli kuitenkin kahdeksasta Vitebskan maakunnan katolisesta hengellistä ritarikunnasta ainoa, jota ei suljettu. Sen asukkaat ajettiin pois ja luostarista tehtiin omalaatuinen vankila - sinne sijoitettiin aktiivisia ja tottelemattomia katolilaisia pappeja ja se myönnettiin viimeiseksi asuinpaikaksi vanhoille ja sairaille kirkonmiehille.

I maailmansodan aikana Aglonan basilikan luostarissa oli sekä tsaarin armeijan pataljoonan tukikohta että sairasosasto. Vuonna 1918, jolloin Venäjällä hallitsivat bolsevikit, nämä toivoivat löytävänsä Aglonasta piilotettua kultaa. Luostariin ja basilikan kellareihin iskettiin ja hautapaikat ryöstettiin.

Ensimmäisen itsenäisen Latvian aikana 1918 - 1940 Aglonassa avattiin hengellinen seminaari, joka oli yksi parhaimpia korkeakouluja, miesten ja myöhemmin myös naisten toisen asteen koulutuslaitos. II maailmansodan aikana katolilaisten vainoaminen ja kirkonmiesten julma ahdistelu jatkui. Usko tuntui olevan vaarallinen sekä Neuvostoliiton järjestelmälle että Hitlerin Saksalle.

Vuonna 1980, jolloin Latvian katolilaiset viettivät Aglonan basilikan 200-vuotissyntymäpäivää, Rooman paavi Johannes Paavali II myönsi sille „Basilica Minoris” eli Pienen basilikan tittelin. Vuonna 1989 ensimmäisen kerran 50 vuoden tauon jälkeen Riiasta lähti Aglonaan pyhiinvaeltajia, jotka kulkivat parinsadan kilometrin matkan kävellen. Samana vuonna 15. elokuuta Pyhän Neitsyt Marian taivaaseen vastaanottamisen päivänä pidettiin juhlat kirkkoaidan ulkopuolella ensimmäisen kerran monen vuoden tauon jälkeen; lisäksi puutarhassa pidettiin ensimmäinen latviankielinen jumalanpalvelu.

Pyhä paikka, pyhä lähde sekä parantava ikoni

Aglonan ihmeistä on kerrottu erilaisia tarinoita. Esimerkiksi eräs talonpoika, Kristaps Mateisāns Spīkin kylästä oli viemässä lastaan Aglonaan ristiäisiin. Heidän soutaessaan Cirīši-järven yli myrsky yltyi ja aallot heittelivät venettä. Talonpoika yritti hallita venettä eikä huomannut lapsen pudonneen veteen. Heti sen tajuttuaan Kristaps alkoi huutaa ääneen Aglona Neitsyt Mariaa, ja yhtäkkiä lapsi löytyi läheltä rantaa ja siellä olleet ihmiset nostivat lapsen vahingoittumattomana pois vedestä.

Uskovaiset pitävät myös 1600-luvulla tammelle maalattua ikonia ihmeidentekijänä. Egle-järven reunasta valuvalla, basilikan lähellä olevalla lähteellä sanotaan olevan myös parantavia voimia. Uskovaiset matkustavat Aglonaan erityisesti helluntaina ja Pyhän Neitsyt Marian taivaaseen vastaanottamisen päivänä. Aglonan basilikan esineet on tehty 1700-luvulla, sivualttarit 1800-luvun alkupuolella. Pyhässä paikassa on säilynyt rikas taulujen, veistosten ja muiden taideteosten kokoelma, johon kuuluu muun muassa kuuluisa 1600-luvullla tehty ikoni, joka paljastetaan ainoastaan uskonnollisten juhlien aikana. Uskotaan, että sillä on parantavia voimia. 1990-luvulla Rooman paavi vieraili Latviassa, ja sen kunniaksi basilikan eteen tehtiin aukio, jossa pidettiin juhlakulkueita ja jossa nuoret seurakuntalaiset kokoontuivat jumalapalvelusten aikana. Aukio tehtiin rajoitetuksi hengelliseksi paikaksi, joka kuuluu basilikaan.

Pyhiinvaellusmatkoja Aglonaan

15. elokuuta on Pyhän Neitsyt Marian taivaaseen vastaanottamisen juhla, jolloin nykypäivän yksi kauneimpia kirkkoperinteitä on pyhiinvaellusmatka Aglonaan. Sinne matkustavat uskonnolliset ihmiset paitsi Latviasta myös Liettuasta, Puolasta ja muista Euroopan maista.
Pisimmän matkan suorittavat Liepājan katolilaiset – heidän matkansa kestää yli viikon. Kaikki Aglonan lähellä olevat tiet ovat täynnä isompia tai pienempiä rukoilijoiden ryhmiä. Yöjumalanpalvelus liikuttaa ja täyttää jokaisen basilikan aukiolla seisovan ihmisen.

Kuningasmäki

Lähellä Aglonan basilikaa matkalla Dagdaan on Aglona-järven rannalle tehty Kuningasmäki - tammipuuveistospuutarha, jossa on Kristuksen, enkelin, ristin sekä kahdentoista heimon hahmoja.
Vaikuttava veistospuutarha on tehty erään liikemiehen maalle - hän olisi rakentanut talon tähän kauniiseen paikkaan, mutta muutti mieltänsä ja halusi mieluummin ylistää hengellisiä arvoja. Kristuksen veistos on tehty 600 vuotta vanhasta tammesta, jonka ympärysmitta oli 4,5 m ja pituus 14 m.

Viimeksi päivitetty: 
11.07.2014