A+
Beta

Dinaburgan linnanrauniot ja linnan pienoismalli

1200-luvulta säilyneet mestari Ernest von Rassburgin rakentaman linnan rauniot. Linnanmäelle on tehty tämän linnan pienoismalli, paikallisessa museossa puolestaan on esillä historiallinen näyttely. Se sijaitsee 'Daugavan kaaret' -luonnonpuistossa.

Dinaburgas pils makets
  • Dinaburgas pils makets
Dinaburgas pils makets
  • Dinaburgas pils makets
Dinaburgas pils makets
  • Dinaburgas pils makets

Dinaburgan linnan rakensi Liettuaan suunnatun rajalinnakkeen Naujenen linnanmäen tilalle vuonna 1277 Liivinmaan ritarikunnan mestari Ernest von Rassburg. Heti sen jälkeen, vuonna 1278, liettualaiset joukot piirittivät sen kuningas Traidensin johdolla. 1200-luvulla nykyisen Latgalen kaakkoisosa, jonka vuodesta 1264 omisti ritarikunta, oli osa latgalilaisten asuttamaa aluetta.

Daugava-joen vasemmalla rannalla seelien asuttamat seudut ulottuivat Naujeneen asti, joka sijaitsi Daugava-joen oikealla rannalla, mutta joka on mainittu vuoden 1259 asiakirjassa seelien itäisimpänä paikkana. Naujenen lähellä sijaitsi yksi kolmesta tärkeimmästä Daugava-joen ylityspaikoista (muut kaksi olivat Sēlpilsissa ja Dolen saarella), joita liettualaiset käyttivät hyökätessään Vidzemeen. Tähän paikkaan Liettuan rajan lähelle Liivinmaan ritarikunta rakensi Dinaburgan linnan.

Sama löytyy Chillebert de Lannoyn vuoden 1413 matkakuvauksesta: “Lähdin Koknesesta liiviläistä jokea (Daugavaa) pitkin reellä ja pääsin Liivinmaan herrojen linnaan, nk. Daugavpilsiin, joka on viimeinen heidän omistamansa linna Liettuan rajalla.” Vuonna 1888 linnanmäellä tehtiin ensimmäiset kaivaukset V. Neimansin johdolla. Tämän seurauksena löydettiin muinaiset linnan perustukset, jotka sijaitsivat 7-9 metrin paksuisten raunioiden ja jätteiden alla.

Koska vuosina 1811–1829 linnan raunioita käytettiin intensiivisesti rakennusmateriaalina, niin ensimmäisen kaivauksen aikana linnan muurin yläosa oli jo tuhottu - kivet ja tiilet oli revitty irti ja viety Daugavpilsiin uutta linnoitusta varten. Huolimatta julmasta tuhoamisesta kaivausten aikana onnistuttiin saamaan riittävästi materiaaleja, jotta voitiin muodostaa käsitys linnan koosta ja asettelusta.

Pisin linnan osa oli noin 59 m, levein kohta (länsiosassa) noin 26 m. Rakennusmateriaalina käytettiin erittäin isoja tiiliä (koko: 30 x 14 x 10 cm), siirtolohkareita (perustuksiin) sekä kalkkikivilaattoja. Sisäänpääsy Dinaburgan linnaan kulki itäosasta kahden etulinnan kautta, joiden ympärillä oli siirtolohkaremuurit ja vallihaudat.

Ne oli mahdollista täyttää helposti vedellä. Linnaan pääsi laskusiltaa pitkin portista, jota suojasi kaksi erikoistornia. Linnan vanhin (itä)siipi rakennettiin mahdollisesti jo Ernest von Rassburgin aikana. Pohjois- ja länsisiivet rakennettiin mahdollisesti n. vuonna 1313, jolloin mestari Gerhard von Jorke uudisti linnan, sekä Gosvin von Heriken aikana, joka rakensi neljä tornia vuonna 1347. Kaivauksissa havaittiin ainoastaan kaksi torninpaikkaa - kaakkois- ja lounaiskulmassa.

On mahdollista, että mestari Gosvin von Heriken aikana etulinnat vahvistettiin torninmuotoisilla rakennuksilla. Linnan itäsiivessä sijaitsi kolme kellarihuonetta. Sisäänkäyntirakennuksen toisessa kerroksessa sijaitsi linnan kappeli, joka tehtiin erittäin huolellisesti; siinä oli värikkäät kaaret sekä ovi- ja ikkuna-aukot. Pohjoissiivessä oli kappeli, itään siitä kokous- ja ruokailutilat. Daugava-joen puolella olevassa länsisiivessä sijaitsi mahdollisesti asuintiloja.

Edellä mainittujen huoneiden alla olivat keittiö, varasto, lämmitystilat sekä ritarikunnan veljesten nukkumistilat. Linnan eteläosassa sijaitsi laaja piha. Koko linnaa ympäröi paksu kiviseinä; sen eteläosassa oli joku kapea puurakennus tai tukirakennus.

 
55.909290, 26.725273
Palvelut: 
  • Oppaan palvelut
Tarjotut mahdollisuudet: 
  • WC
Tieto muutettu: 19.09.2013